Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tuho (1)

  1. vahinko, hävitys, turmio, turmelu
    Myrsky sai aikaan suurta tuhoa.
  2. loppu, romahdus, häviö, perikato
    Rooman valtakunnan nousu ja tuho.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪uho/
  • tavutus: tu‧ho

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuho tuhot
genetiivi tuhon tuhojen
partitiivi tuhoa tuhoja
akkusatiivi tuho;
tuhon
tuhot
sisäpaikallissijat
inessiivi tuhossa tuhoissa
elatiivi tuhosta tuhoista
illatiivi tuhoon tuhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuholla tuhoilla
ablatiivi tuholta tuhoilta
allatiivi tuholle tuhoille
muut sijamuodot
essiivi tuhona tuhoina
translatiivi tuhoksi tuhoiksi
abessiivi tuhotta tuhoitta
instruktiivi tuhoin
komitatiivi tuhoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuho-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hyönteistuho, itsetuho, joukkotuho, lumituho, metsätuho, parintuho, solutuho, tuhoalue, tuhoeläin, tuhosieni, tuhovaikutus, tuhovoima, täystuho, ympäristötuho, öljytuho

Idiomit muokkaa

  • tuhoon tuomittu
    1. varmasti epäonnistuva
      Viipurin puolustus kesällä 1944 oli tuhoon tuomittu yritys. (demokraatti.fi)

Aiheesta muualla muokkaa

  • tuho Kielitoimiston sanakirjassa