Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tukku (1-A)

  1. pinkka, pino
  2. valmistajan tai tuottajan ja vähittäiskaupan välillä tavaraa välittävä yritys, tukkuliike
  3. (kuvaannollisesti) sarja, joukko
    Poliisilta tukku syyte-esityksiä Kansanmusiikkisäätiön sotkuista (yle.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ukːu/
  • tavutus: tuk‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tukku tukut
genetiivi tukun tukkujen
partitiivi tukkua tukkuja
akkusatiivi tukku;
tukun
tukut
sisäpaikallissijat
inessiivi tukussa tukuissa
elatiivi tukusta tukuista
illatiivi tukkuun tukkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tukulla tukuilla
ablatiivi tukulta tukuilta
allatiivi tukulle tukuille
muut sijamuodot
essiivi tukkuna tukkuina
translatiivi tukuksi tukuiksi
abessiivi tukutta tukuitta
instruktiivi tukuin
komitatiivi tukkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tuku-
vahva vartalo tukku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hiustukku, noutotukku, pikatukku, setelitukku, tukkualennus, tukkuhinta, tukkukauppa, tukkuliike, tukkutori

Aiheesta muualla muokkaa

  • tukku Kielitoimiston sanakirjassa