tulisuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
tulisuus (40)
- se, että on tulinen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ulisuːs/
- tavutus: tu‧li‧suus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tulisuus | tulisuudet |
| genetiivi | tulisuuden | tulisuuksien |
| partitiivi | tulisuutta | tulisuuksia |
| akkusatiivi | tulisuus; tulisuuden |
tulisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tulisuudessa | tulisuuksissa |
| elatiivi | tulisuudesta | tulisuuksista |
| illatiivi | tulisuuteen | tulisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tulisuudella | tulisuuksilla |
| ablatiivi | tulisuudelta | tulisuuksilta |
| allatiivi | tulisuudelle | tulisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tulisuutena | tulisuuksina |
| translatiivi | tulisuudeksi | tulisuuksiksi |
| abessiivi | tulisuudetta | tulisuuksitta |
| instruktiivi | – | tulisuuksin |
| komitatiivi | – | tulisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tulisuude- | |
| vahva vartalo | tulisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
tulisuut- | |
Etymologia muokkaa
sanan tulinen vartalosta tulis- ja suffiksista -uus
Käännökset muokkaa
1. se, että on tulinen
|
Aiheesta muualla muokkaa
- tulisuus Kielitoimiston sanakirjassa