Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tumpelo (2)[1]

  1. kömpelö tai epäkäytännöllinen henkilö, jonka toimet eivät onnistu, vaan hän vahingossa esim. rikkoo tavaroita

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪umpelo/
  • tavutus: tum‧pe‧lo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tumpelo tumpelot
genetiivi tumpelon tumpelojen
tumpeloiden
tumpeloitten
partitiivi tumpeloa tumpeloita
tumpeloja
akkusatiivi tumpelo;
tumpelon
tumpelot
sisäpaikallissijat
inessiivi tumpelossa tumpeloissa
elatiivi tumpelosta tumpeloista
illatiivi tumpeloon tumpeloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tumpelolla tumpeloilla
ablatiivi tumpelolta tumpeloilta
allatiivi tumpelolle tumpeloille
muut sijamuodot
essiivi tumpelona tumpeloina
translatiivi tumpeloksi tumpeloiksi
abessiivi tumpelotta tumpeloitta
instruktiivi tumpeloin
komitatiivi tumpeloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tumpelo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tumpelo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2