[2] Tupakantumppi

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tumppi (5-C) (monikko tumpit)

  1. pätkä, tynkä
  2. jäännös, erityisesti savukkeesta
  3. (murteellinen, leikkimielinen) tumppu
  4. (leikkimielinen, joskus halventava) lyhytkasvuinen henkilö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪umpːi/
Tavutus muokkaa
  • tavutus: tump‧pi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tumppi tumpit
genetiivi tumpin tumppien
(tumppein)
partitiivi tumppia tumppeja
akkusatiivi tumppi;
tumpin
tumpit
sisäpaikallissijat
inessiivi tumpissa tumpeissa
elatiivi tumpista tumpeista
illatiivi tumppiin tumppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tumpilla tumpeilla
ablatiivi tumpilta tumpeilta
allatiivi tumpille tumpeille
muut sijamuodot
essiivi tumppina tumppeina
translatiivi tumpiksi tumpeiksi
abessiivi tumpitta tumpeitta
instruktiivi tumpein
komitatiivi tumppeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tumpi-
vahva vartalo tumppi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin kielestä, stump

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
  • (savukkeen jäännös, slangia) stögö

Aiheesta muualla muokkaa

  • tumppi Kielitoimiston sanakirjassa