Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

tuomita (69) (taivutus)

Katso artikkeli Tuomio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. (oikeustiede) antaa tuomio
    Hänet tuomittiin 25 vuodeksi vankeuteen.
  2. paheksua, pitää pahana
    Teko on tuomittu kaikkialla maailmassa.
  3. (kuvaannollisesti) olla jkn pakko tehdä jtak
    Hänet on tuomittu elämään yksin.
  4. toimia tuomarina pelissä, tuomaroida

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪uo̯mit̪ɑˣ/
  • tavutus: tuo‧mi‧ta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Idiomit muokkaa

  • tuhoon tuomittu
    1. varmasti epäonnistuva
      Viipurin puolustus kesällä 1944 oli tuhoon tuomittu yritys. (demokraatti.fi)

Aiheesta muualla muokkaa

  • tuomita Kielitoimiston sanakirjassa