umgäbe

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umgeben (’antaa päältään’) (sivulauseessa; päälauseessa gäbe um)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä umgeben (’antaa päältään’) (sivulauseessa; päälauseessa gäbe um)

umgäbe

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umgeben (’ympäröidä’)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä umgeben (’ympäröidä’)