Katso myös: Urpo

Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

urpo (1) (komparatiivi urpompi, superlatiivi urpoin) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä) hölmö, typerä
  2. (arkikieltä) sivistymätön

Etymologia muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • urpo Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

urpo (1)

  1. (arkikieltä) ääliö, tohelo
    Se äijä oli ihan täys urpo!
  2. (arkikieltä) moukka, juntti
  3. (arkikieltä, halventava) maalainen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi urpo urpot
genetiivi urpon urpojen
partitiivi urpoa urpoja
akkusatiivi urpo;
urpon
urpot
sisäpaikallissijat
inessiivi urpossa urpoissa
elatiivi urposta urpoista
illatiivi urpoon urpoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi urpolla urpoilla
ablatiivi urpolta urpoilta
allatiivi urpolle urpoille
muut sijamuodot
essiivi urpona urpoina
translatiivi urpoksi urpoiksi
abessiivi urpotta urpoitta
instruktiivi urpoin
komitatiivi urpoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo urpo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa