Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

uusikuu (51)

  1. Kuun vaihe, jolloin Aurinko on sen takana valaisten Kuun vastakkaista puolta ja Maata kohti ei ole yhtään näkyvää valaistua Kuun pintaa, eikä Kuuta voida nähdä
    Uudenkuun synty almanakassa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈuːsiˌkuː/
  • tavutus: uu‧si‧kuu

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista uusi ja kuu

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kuunsirppi, kuunvaihe, puolikuu, täysikuu

Aiheesta muualla muokkaa

  • uusikuu Kielitoimiston sanakirjassa