väittää
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
väittää (53-C) (taivutus[luo])
- kertoa asia totena; inttää, vakuuttaa
- Väitti kivenkovaan, että ei tiedä asiasta mitään.
- En minä sitä tehnyt. -En ole väittänytkään, että teit.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋæi̯t̪ːæːˣ/
- tavutus: väit‧tää
Etymologia muokkaa
Johdos sanasta väki merkityksessä ‘voima‘.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: väite, väittäjäiset, väittäminen, väittämä, väitös
- verbit: frekventatiivinen väitellä
Idiomit muokkaa
- väittää vastaan (sanoa vastaan, inttää)
- Älä viitsi aina väittää vastaan!
- En voi väittää vastaan siinä, että hän olisi luotettava.
Aiheesta muualla muokkaa
- väittää Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004