väsyä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
- menettää henkisiä t. ruumiillisia voimiansa, uupua
- (fysiikka) säröytyä ja heikentyä toistuvien jännitystilan muutosten seurauksena
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋæsyæˣ/
- tavutus: vä‧sy‧ä
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
2. säröytyä ja heikentyä toistuvien jännitystilan muutosten seurauksena
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: väsy
- substantiivit: väsy, väsymys
- verbit: momentaaninen väsähtää, kausatiivinen väsyttää
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- väsyä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.