Katso myös: Vaaka
Wikipedia
Katso artikkeli Vaaka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Vaaka
 
Vaakaviiva

Substantiivi muokkaa

vaaka (9-D)

  1. punnittavan kohteen painon (massa) mittaamiseen käytettävä laite
  2. (yhdyssanan alkuosana) horisontaalinen
    vaakataso, vaakalento

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑːkɑ/
  • tavutus: vaa‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaaka vaa’at
genetiivi vaa’an vaakojen
(vaakain)
partitiivi vaakaa vaakoja
akkusatiivi vaaka;
vaa’an
vaa’at
sisäpaikallissijat
inessiivi vaa’assa vaaoissa
elatiivi vaa’asta vaaoista
illatiivi vaakaan vaakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaa’alla vaaoilla
ablatiivi vaa’alta vaaoilta
allatiivi vaa’alle vaaoille
muut sijamuodot
essiivi vaakana vaakoina
translatiivi vaa’aksi vaaoiksi
abessiivi vaa’atta vaaoitta
instruktiivi vaaoin
komitatiivi vaakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vaa’a-
vahva vartalo vaaka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

etuvaaka, henkilövaaka, jousivaaka, keittiövaaka, kirjevaaka, kultavaaka, kymmenysvaaka, käsivaaka, lastenvaaka, sivuvaaka, takavaaka, talousvaaka, tavaravaaka, täsmävaaka, uppovaaka, vaa’ankieli, vaaka-akseli, vaaka-asento, vaakaetäisyys, vaakahuone, vaakajuova, vaakakierre, vaakakuppi, vaakalento, vaakalintu, vaakamanometri, vaakanoja, vaakanävertäjä, vaakapinta, vaakapommitus, vaakaraita, vaakarivi, vaakaseisonta, vaakasuora, vaakasuunta, vaakatahdistus, vaakataso, vaakavarsi, vaakaviiva, vaakaviivoitus, vaakavuoraus, vesivaaka, vipuvaaka

Vastakohta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • vaaka Kielitoimiston sanakirjassa