Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vaatimus (39)[1]

  1. vaade, tiukka ja ehdoton ilmaus siitä, kuinka on toimittava tai meneteltävä ja mitä ehtoja tai rajauksia on täytettävä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑːt̪imus/
  • tavutus: vaa‧ti‧mus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaatimus vaatimukset
genetiivi vaatimuksen vaatimusten
vaatimuksien
partitiivi vaatimusta vaatimuksia
akkusatiivi vaatimus;
vaatimuksen
vaatimukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vaatimuksessa vaatimuksissa
elatiivi vaatimuksesta vaatimuksista
illatiivi vaatimukseen vaatimuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaatimuksella vaatimuksilla
ablatiivi vaatimukselta vaatimuksilta
allatiivi vaatimukselle vaatimuksille
muut sijamuodot
essiivi vaatimuksena vaatimuksina
translatiivi vaatimukseksi vaatimuksiksi
abessiivi vaatimuksetta vaatimuksitta
instruktiivi vaatimuksin
komitatiivi vaatimuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaatimukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vaatimus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

aluevaatimus, autopaikkavaatimus, erikoisvaatimus, jälkivaatimus, kelpoisuusvaatimus, korvausvaatimus, kurssivaatimus, laatuvaatimus, lunnasvaatimus, minimivaatimus, muutosvaatimus, palkankorotusvaatimus, palkkavaatimus, pätevyysvaatimus, pääsyvaatimus, rangaistusvaatimus, roolivaatimus, syytevaatimus, totuusvaatimus, tutkintovaatimus, uhkavaatimus, vaatimustaso, vahingonkorvausvaatimus, vähimmäisvaatimus

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39