vaha
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vaha (9)
- (kemia) pitkäketjuisen karboksyylihapon tai pitkäketjuisen alkoholin esteri
- (murteellinen, länsimurteissa) iso, yksinäinen kivi, siirtolohkare, esiintyy paikannimissä: "Vahanka" tunnetaan massiivisesta siirtolohkareesta, "Halkivaha" saanut nimensä kahtia menneestä suuresta siistolohkareesta.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑhɑ/, [ˈʋɑɦɑ]
- tavutus: va‧ha
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaha | vahat |
| genetiivi | vahan | vahojen (vahain) |
| partitiivi | vahaa | vahoja |
| akkusatiivi | vaha; vahan |
vahat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vahassa | vahoissa |
| elatiivi | vahasta | vahoista |
| illatiivi | vahaan | vahoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vahalla | vahoilla |
| ablatiivi | vahalta | vahoilta |
| allatiivi | vahalle | vahoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vahana | vahoina |
| translatiivi | vahaksi | vahoiksi |
| abessiivi | vahatta | vahoitta |
| instruktiivi | – | vahoin |
| komitatiivi | – | vahoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaha- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
balttilainen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. esteri
Liittyvät sanat muokkaa
merenvahapiippu, vahas, vahaus, vahasylinteri
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
autovaha, hiusvaha, kiillotusvaha, korvavaha, lattiavaha, mehiläisvaha, merenvaha, muovailuvaha, saunavaha, vahakabinetti, vahakakku, vahakangas, vahakoisa, vahakuva, vahakynttilä, vahaliitu, vahanukke, vahapaperi, vahapapu, vahaplastiikka, vahaveistos, villavaha
Aiheesta muualla muokkaa
- vaha Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.