Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vaihtelu (2)[1]

  1. muutos tavalliseen nähden
    Kaipasin hieman vaihtelua.
    Suuntasimme tänä vuonna vaihtelun vuoksi lomamatkalle Zimbabween.
  2. säännöllisesti tai sattumanvaraisesti ilmenevä joukko muutoksia joidenkin rajojen sisällä
    Siniaallon vaihtelu on täysin ennustettavissa.
    Sään vaihtelut ovat vain jossain määrin ennustettavissa.
  3. (matematiikka) permutaatio
  4. (biologia) muuntelu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑi̯ht̪elu/
  • tavutus: vaih‧te‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaihtelu vaihtelut
genetiivi vaihtelun vaihtelujen
vaihteluiden
vaihteluitten
partitiivi vaihtelua vaihteluita
vaihteluja
akkusatiivi vaihtelu;
vaihtelun
vaihtelut
sisäpaikallissijat
inessiivi vaihtelussa vaihteluissa
elatiivi vaihtelusta vaihteluista
illatiivi vaihteluun vaihteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaihtelulla vaihteluilla
ablatiivi vaihtelulta vaihteluilta
allatiivi vaihtelulle vaihteluille
muut sijamuodot
essiivi vaihteluna vaihteluina
translatiivi vaihteluksi vaihteluiksi
abessiivi vaihtelutta vaihteluitta
instruktiivi vaihteluin
komitatiivi vaihteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaihtelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

astevaihtelu, hinnanvaihtelu, hintavaihtelu, kausivaihtelu, korkeusvaihtelu, kosteusvaihtelu, lämmönvaihtelu, satunnaisvaihtelu, sesonkivaihtelu, suhdannevaihtelu, säänvaihtelu, vaihtelualue, vaihtelunhalu, vaihteluraja, vaihteluväli, vuorokausivaihtelu, vuosivaihtelu, värinvaihtelu, värivaihtelu, äkkivaihtelu, äännevaihtelu

Idiomit muokkaa

  • vaihtelu virkistää
    1. sanotaan, kun saadaan tervetullut muutos rutiiniin

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2