vainio
Katso myös: Vainio |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vainio (3)
- suuri heinää tai viljaa kasvava pelto
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑi̯nio/
- tavutus: vai‧ni‧o
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vainio | vainiot |
genetiivi | vainion | vainioiden vainioitten |
partitiivi | vainiota | vainioita |
akkusatiivi | vainio; vainion |
vainiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vainiossa | vainioissa |
elatiivi | vainiosta | vainioista |
illatiivi | vainioon | vainioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vainiolla | vainioilla |
ablatiivi | vainiolta | vainioilta |
allatiivi | vainiolle | vainioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vainiona | vainioina |
translatiivi | vainioksi | vainioiksi |
abessiivi | vainiotta | vainioitta |
instruktiivi | – | vainioin |
komitatiivi | – | vainioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vainio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- vainio Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.