Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

valaistus (39)[1]

  1. (tekniikka) luonnonvalon ja erityisesti keinovalojen yhteisvaikutuksena syntyvä valoisuus
    Huoneessa on hyvä valaistus.
  2. (optiikka) pintaan kohdistuva valovirta pinta-alaa kohti
  3. (kuvaannollisesti) lisätieto, selko, selvyys

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑlɑi̯st̪us/
  • tavutus: va‧lais‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valaistus valaistukset
genetiivi valaistuksen valaistusten
valaistuksien
partitiivi valaistusta valaistuksia
akkusatiivi valaistus;
valaistuksen
valaistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi valaistuksessa valaistuksissa
elatiivi valaistuksesta valaistuksista
illatiivi valaistukseen valaistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi valaistuksella valaistuksilla
ablatiivi valaistukselta valaistuksilta
allatiivi valaistukselle valaistuksille
muut sijamuodot
essiivi valaistuksena valaistuksina
translatiivi valaistukseksi valaistuksiksi
abessiivi valaistuksetta valaistuksitta
instruktiivi valaistuksin
komitatiivi valaistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo valaistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
valaistus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

iltavalaistus, juhlavalaistus, katuvalaistus, keinovalaistus, tunnelmavalaistus, ulkovalaistus, valaistuslaite, valaistusmestari, valaistusmittari, valaistusneuvo, valaistustekniikka, valaistusvoimakkuus, valaistusvyöhyke, valasitussuunnittelu, yövalaistus, öljyvalaistus

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39