vanhapoika
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vanhapoika
- (vanhahtava, joskus halventava) lapsuuden kodissa tai yksin asuva ikääntynyt mies, joka ei ole ikinä ollut naimisissa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑnhɑˌpoi̯kɑ/
- tavutus: van‧ha‧poi‧ka
Etymologia muokkaa
yhdyssana sanoista vanha ja poika
Käännökset muokkaa
1. lapsuuden kodissa tai yksin asuva ikääntynyt mies, joka ei ole ikinä ollut naimisissa
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- vanhapoika Kielitoimiston sanakirjassa