vankkuri
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vankkuri (6) (monikko vankkurit)
- yl. eläimen vetämät nelipyöräiset vaunut
- (slangia) auton ja perävaunun yhdistelmä
- Keväisin karavaanarien matkailuautot ja vankkurit täyttävät tien.
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vankkuri | vankkurit |
genetiivi | vankkurin | vankkurien vankkureiden vankkureitten |
partitiivi | vankkuria | vankkureita vankkureja |
akkusatiivi | vankkuri; vankkurin |
vankkurit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vankkurissa | vankkureissa |
elatiivi | vankkurista | vankkureista |
illatiivi | vankkuriin | vankkureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vankkurilla | vankkureilla |
ablatiivi | vankkurilta | vankkureilta |
allatiivi | vankkurille | vankkureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vankkurina | vankkureina |
translatiivi | vankkuriksi | vankkureiksi |
abessiivi | vankkuritta | vankkureitta |
instruktiivi | – | vankkurein |
komitatiivi | – | vankkureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vankkuri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Huomautukset muokkaa
- Yleensä sanaa käytetään monikollisena yksiköllisessä merkityksessä. Kielitoimistonsanakirjassa se esitellään vain monikollisena.
Käännökset muokkaa
1. yl. eläinvetoiset nelipyöräiset vaunut, joskus sellaisten yhdistelmä
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
hevosvankkuri, härkävankkuri, vankkurieläin, vankkuriteltta
Aiheesta muualla muokkaa
- vankkurit Kielitoimiston sanakirjassa