Wikipedia
Katso artikkeli Vankkuri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
hist. Muulien aisaparina vetämä vankkuri Texasissa

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vankkuri (6) (monikko vankkurit)

  1. yl. eläimen vetämät nelipyöräiset vaunut
  2. (slangia) auton ja perävaunun yhdistelmä
    Keväisin karavaanarien matkailuautot ja vankkurit täyttävät tien.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vankkuri vankkurit
genetiivi vankkurin vankkurien
vankkureiden
vankkureitten
partitiivi vankkuria vankkureita
vankkureja
akkusatiivi vankkuri;
vankkurin
vankkurit
sisäpaikallissijat
inessiivi vankkurissa vankkureissa
elatiivi vankkurista vankkureista
illatiivi vankkuriin vankkureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vankkurilla vankkureilla
ablatiivi vankkurilta vankkureilta
allatiivi vankkurille vankkureille
muut sijamuodot
essiivi vankkurina vankkureina
translatiivi vankkuriksi vankkureiksi
abessiivi vankkuritta vankkureitta
instruktiivi vankkurein
komitatiivi vankkureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vankkuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset muokkaa

  • Yleensä sanaa käytetään monikollisena yksiköllisessä merkityksessä. Kielitoimistonsanakirjassa se esitellään vain monikollisena.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hevosvankkuri, härkävankkuri, vankkurieläin, vankkuriteltta

Aiheesta muualla muokkaa