Wikisanakirja

vanua

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vanua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta vanu

Verbi muokkaa

vanua (52) (taivutus[luo])[1]

  1. (tekstiiliala) tiivistyä kuitujen takertuessa toisiinsa; myös takkuuntua.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑnuɑˣ/
  • tavutus: va‧nu‧a

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

1. tiivistyä kuitujen takertuessa toisiinsa; myös takkuuntua

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • vanua Kielitoimiston sanakirjassa

Fidži muokkaa

Substantiivi muokkaa

vanua

  1. maa
  2. paikka

Molima muokkaa

Substantiivi muokkaa

vanua

  1. talo

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=vanua&oldid=4163196”