varsinainen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
varsinainen (38) (komparatiivi varsinaisempi, superlatiivi varsinaisin) (taivutus [luo])
- pääasiallinen, tarkoitettu, haluttu
- Halu mennä ja varsinainen meneminen ovat kaksi eri asiaa.
- Lemmenjoki on tunnettu juuri kullankaivustaan. Varsinainen kulta-alue sijaitsee Lemmenjokilaaksossa.
- (vahventavana ilmauksena) todellinen
- Sinähän varsinainen ihmemies olet!
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑrsiˌnɑi̯nen/
- tavutus: var‧si‧nai‧nen
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | varsinainen | varsinaiset |
genetiivi | varsinaisen | varsinaisten varsinaisien |
partitiivi | varsinaista | varsinaisia |
akkusatiivi | varsinainen; varsinaisen | varsinaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | varsinaisessa | varsinaisissa |
elatiivi | varsinaisesta | varsinaisista |
illatiivi | varsinaiseen | varsinaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | varsinaisella | varsinaisilla |
ablatiivi | varsinaiselta | varsinaisilta |
allatiivi | varsinaiselle | varsinaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | varsinaisena | varsinaisina |
translatiivi | varsinaiseksi | varsinaisiksi |
abessiivi | varsinaisetta | varsinaisitta |
instruktiivi | – | varsinaisin |
komitatiivi | – | varsinaisine |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adverbit: varsinaisesti
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- varsinainen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.