Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

varsinainen (38) (komparatiivi varsinaisempi, superlatiivi varsinaisin) (taivutus [luo])

  1. pääasiallinen, tarkoitettu, haluttu
    Halu mennä ja varsinainen meneminen ovat kaksi eri asiaa.
    Lemmenjoki on tunnettu juuri kullankaivustaan. Varsinainen kulta-alue sijaitsee Lemmenjokilaaksossa.
  2. (vahventavana ilmauksena) todellinen
    Sinähän varsinainen ihmemies olet!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑrsiˌnɑi̯nen/
  • tavutus: var‧si‧nai‧nen

Taivutus muokkaa

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varsinainen varsinaiset
genetiivi varsinaisen varsinaisten
varsinaisien
partitiivi varsinaista varsinaisia
akkusatiivi varsinainen; varsinaisen varsinaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi varsinaisessa varsinaisissa
elatiivi varsinaisesta varsinaisista
illatiivi varsinaiseen varsinaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi varsinaisella varsinaisilla
ablatiivi varsinaiselta varsinaisilta
allatiivi varsinaiselle varsinaisille
muut sijamuodot
essiivi varsinaisena varsinaisina
translatiivi varsinaiseksi varsinaisiksi
abessiivi varsinaisetta varsinaisitta
instruktiivi varsinaisin
komitatiivi varsinaisine

Etymologia muokkaa

sanasta varsi[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.