vastustaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- henkilö, joka vastustaa jotakin (erityisesti politiikassa), vastaan olija
- useissa urheilulajeissa vastakkainen puoli
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑst̪usˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: vas‧tus‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vastustaja | vastustajat |
| genetiivi | vastustajan | vastustajien (vastustajain) |
| partitiivi | vastustajaa | vastustajia |
| akkusatiivi | vastustaja; vastustajan |
vastustajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vastustajassa | vastustajissa |
| elatiivi | vastustajasta | vastustajista |
| illatiivi | vastustajaan | vastustajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vastustajalla | vastustajilla |
| ablatiivi | vastustajalta | vastustajilta |
| allatiivi | vastustajalle | vastustajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vastustajana | vastustajina |
| translatiivi | vastustajaksi | vastustajiksi |
| abessiivi | vastustajatta | vastustajitta |
| instruktiivi | – | vastustajin |
| komitatiivi | – | vastustajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vastustaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. vastaan olija
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- vastustaja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10