vesa
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vesa (9)
- puun varren juuresta tai kannosta kasvava uusi, nuori varsi
- lapsi, jälkeläinen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋesɑ/
- tavutus: ve‧sa
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vesa | vesat |
| genetiivi | vesan | vesojen (vesain) |
| partitiivi | vesaa | vesoja |
| akkusatiivi | vesa; vesan |
vesat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vesassa | vesoissa |
| elatiivi | vesasta | vesoista |
| illatiivi | vesaan | vesoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vesalla | vesoilla |
| ablatiivi | vesalta | vesoilta |
| allatiivi | vesalle | vesoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vesana | vesoina |
| translatiivi | vesaksi | vesoiksi |
| abessiivi | vesatta | vesoitta |
| instruktiivi | – | vesoin |
| komitatiivi | – | vesoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vesa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
2. lapsi, jälkeläinen
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
juurivesa, kantovesa, runkovesa, tyvivesa, vesametsä