Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vessa (9)

  1. ulostamista ja virtsaamista ja tavallisesti samalla henkilökohtaista siistiytymistä varten tehty tila

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋesːɑ/, [ˈʋe̞sːɑ]
  • tavutus: ves‧sa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vessa vessat
genetiivi vessan vessojen
(vessain)
partitiivi vessaa vessoja
akkusatiivi vessa;
vessan
vessat
sisäpaikallissijat
inessiivi vessassa vessoissa
elatiivi vessasta vessoista
illatiivi vessaan vessoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vessalla vessoilla
ablatiivi vessalta vessoilta
allatiivi vessalle vessoille
muut sijamuodot
essiivi vessana vessoina
translatiivi vessaksi vessoiksi
abessiivi vessatta vessoitta
instruktiivi vessoin
komitatiivi vessoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vessa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

englantilainen laina, WC ("vee see") [1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

hotelli helpotus, huusi, huussi, hyyskä, kusiputka, käymälä, käyskä, makki, miestenhuone, mukavuuslaitos, naistenhuone, paskahuusi, paskahuussi, paskamakki, pihan perä, pikkula, puusee, toiletti, toaletti, ulkohuone, vesivessa, veski, wc

Yhdyssanat muokkaa

sisävessa, ulkovessa, vessaharja, vessanpytty, vessanpönttö, vessanseinä, vessapaperi

Idiomit muokkaa

  • toimia kuin junan vessa toimia erinomaisesti yksinkertaisuutensa vuoksi

Aiheesta muualla muokkaa

  • vessa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 314. Artikkelin verkkoversio.