vetelä
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
vetelä (10) (komparatiivi vetelämpi, superlatiivi vetelin) (taivutus[luo])
- löysä, juokseva, vetinen
- liian vetelää ulostetta
- vetelää puuroa
- vetelää liisteriä
- veltto, ryhditön
- Huhhuh, enpä muista millo ois ollut näin vetelä ja väsynyt olo.
- Pertillä on aina niin vetelä ryhti.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋet̪elæ/
- tavutus: ve‧te‧lä
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
2. veltto, ryhditön
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adverbit: vetelästi
- substantiivit: vetelyys, ?vetelys
- verbit: vetelöittää, vetelöityä
Idiomit muokkaa
- etelän vetelä
- olla vatsa vetelällä kärsiä ripulista
Aiheesta muualla muokkaa
- vetelä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.