viila
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- erilaisten materiaalien työstöön käytettävä tiheäänhammastettu, tankomainen lastuava käsi- tai konetyökalu
- Perinteisesti viiloja on valmistettu hakkaamalla tai jyrsimällä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋiːlɑ/
- tavutus: vii‧la
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viila | viilat |
genetiivi | viilan | viilojen (viilain) |
partitiivi | viilaa | viiloja |
akkusatiivi | viila; viilan |
viilat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viilassa | viiloissa |
elatiivi | viilasta | viiloista |
illatiivi | viilaan | viiloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viilalla | viiloilla |
ablatiivi | viilalta | viiloilta |
allatiivi | viilalle | viiloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viilana | viiloina |
translatiivi | viilaksi | viiloiksi |
abessiivi | viilatta | viiloitta |
instruktiivi | – | viiloin |
komitatiivi | – | viiloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viila- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: viilata
Yhdyssanat muokkaa
kaariviila, kynsiviila, lattaviila, pyöröviila, rakoviila, rotanhäntäviila, sulkaviila, veitsiviila, viilaharja, viilajauhe, viilanpuru, viilapenkki
Aiheesta muualla muokkaa
- viila Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9