Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vilppi (5-B)

  1. epärehellinen teko (muiden harhauttamiseksi), harhautus, lievä petos

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋilp.pi/
  • tavutus: vilp‧pi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vilppi vilpit
genetiivi vilpin vilppien
(vilppein)
partitiivi vilppiä vilppejä
akkusatiivi vilppi;
vilpin
vilpit
sisäpaikallissijat
inessiivi vilpissä vilpeissä
elatiivi vilpistä vilpeistä
illatiivi vilppiin vilppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vilpillä vilpeillä
ablatiivi vilpiltä vilpeiltä
allatiivi vilpille vilpeille
muut sijamuodot
essiivi vilppinä vilppeinä
translatiivi vilpiksi vilpeiksi
abessiivi vilpittä vilpeittä
instruktiivi vilpein
komitatiivi vilppeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vilpi-
vahva vartalo vilppi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

vaalivilppi, verovilppi, vilppilähtö

Aiheesta muualla muokkaa

  • vilppi Kielitoimiston sanakirjassa