vilu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- tuntemus kylmästä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋilu/
- tavutus: vi‧lu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vilu | vilut |
| genetiivi | vilun | vilujen |
| partitiivi | vilua | viluja |
| akkusatiivi | vilu; vilun |
vilut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vilussa | viluissa |
| elatiivi | vilusta | viluista |
| illatiivi | viluun | viluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vilulla | viluilla |
| ablatiivi | vilulta | viluilta |
| allatiivi | vilulle | viluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viluna | viluina |
| translatiivi | viluksi | viluiksi |
| abessiivi | vilutta | viluitta |
| instruktiivi | – | viluin |
| komitatiivi | – | viluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vilu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
vilunarka, vilunpuistatus, vilunväre, vilunväristys, vilutauti
Aiheesta muualla muokkaa
- vilu Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti muokkaa
Substantiivi muokkaa
vilu
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta vila
Vepsä muokkaa
Adjektiivi muokkaa
vilu (gen vilun, mon part viluid)
Substantiivi muokkaa
vilu (gen vilun, mon part viluid)
Viro muokkaa
Adjektiivi muokkaa
vilu (gen vilu, part vilu, adt villu)
Taivutus muokkaa
| Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
|---|---|---|
| Nominatiivi | vilu | vilud |
| Genetiivi | vilu | vilude |
| Partitiivi | vilu | vilusid |
| Illatiivi | villu vilusse |
viludesse |
- teemamuodot lihavoitu
- muiden sijamuotojen muodostaminen, katso Liite:Viron kielioppi/Sanamuotojen muodostaminen
Vertailuasteet muokkaa
- komparatiivi vilum
- superlatiivi kõige vilum
Lähteet muokkaa
- Viro
- Eesti keele seletav sõnaraamat / Eesti Keele Instituut ; toimetanud Margit Langemets ... et al. . Tallinn : Eesti Keele Sihtasutus, 2009.
- Verkkoversio: EKSS "Eesti keele seletav sõnaraamat"
- Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.
Substantiivi muokkaa
vilu
- yksikön sisäpaikallissijoissa adverbiaalisesti tai postpositionaalisesti peittoon, suojaan[2]
- Õllevaat tõsteti puude vilusse murule. – Oluttynnyri nostettiin puiden suojaan nurmikolle.
Taivutus muokkaa
- ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu
- yksikön illatiivi villu
- yksikön inessiivi vilus
- yksikön elatiivi' vilust
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ http://www.eki.ee/dict/ekss/index.cgi?Q=vilu&F=M EKSS / vilu