vimma
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vimma (9)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋimːɑ/, [ˈʋimːɑ̝]
- tavutus: vim‧ma
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vimma | vimmat |
| genetiivi | vimman | vimmojen (vimmain) |
| partitiivi | vimmaa | vimmoja |
| akkusatiivi | vimma; vimman |
vimmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vimmassa | vimmoissa |
| elatiivi | vimmasta | vimmoista |
| illatiivi | vimmaan | vimmoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vimmalla | vimmoilla |
| ablatiivi | vimmalta | vimmoilta |
| allatiivi | vimmalle | vimmoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vimmana | vimmoina |
| translatiivi | vimmaksi | vimmoiksi |
| abessiivi | vimmatta | vimmoitta |
| instruktiivi | – | vimmoin |
| komitatiivi | – | vimmoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vimma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: vimmainen
Aiheesta muualla muokkaa
- vimma Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vimma yl. (1) (yks. määr. vimman [luo], mon. epämäär. vimmor [luo], mon. määr. vimmorna [luo])
- vimpa (Vimba vimba)