virke
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (kielitiede) yhden tai useamman yhteenkuuluvan lauseen muodostama kielellisen ilmaisun kokonaisuus
- Kirjoitettu virke alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin. Virkkeen lauseet erotetaan pilkulla, ajatusviivalla tai puolipisteellä. (yleensä pilkulla)
- Virkkeen lauseet ovat keskenään rinnasteisia tai alisteisia.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋirke/
- tavutus: vir‧ke
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virke | virkkeet |
| genetiivi | virkkeen | virkkeiden virkkeitten |
| partitiivi | virkettä | virkkeitä |
| akkusatiivi | virke; virkkeen |
virkkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virkkeessä | virkkeissä |
| elatiivi | virkkeestä | virkkeistä |
| illatiivi | virkkeeseen | virkkeisiin virkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virkkeellä | virkkeillä |
| ablatiivi | virkkeeltä | virkkeiltä |
| allatiivi | virkkeelle | virkkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virkkeenä | virkkeinä |
| translatiivi | virkkeeksi | virkkeiksi |
| abessiivi | virkkeettä | virkkeittä |
| instruktiivi | – | virkkein |
| komitatiivi | – | virkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | virkkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
virket- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Norja muokkaa
Verbi muokkaa
virke
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
virke n. (yks. määr. virket [luo], ei monikkoa)
- puutavara
- sågat virke
- sahatavara
- sågat virke