Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

voimaton (34-C) (komparatiivi voimattomampi, superlatiivi voimattomin) (taivutus[luo])

  1. jolla ei voimaa
  2. masentunut, (henkisesti) loppuun palanut, lannistunut
  3. kyvytön, kykenemätön, hampaaton
    Tulli on voimaton Viron viinarallin edessä. (yle.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋoi̯mɑt̪on/
  • tavutus: voi‧ma‧ton

Etymologia muokkaa

sanan voima vartalosta voima- ja suffiksista -ton

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Verbi muokkaa

voimaton

  1. (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä voida