wiederholest

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)

wiederholest

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holest wieder)