wiederholet

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)

wiederholet

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holet wieder)