wiederholst

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)

wiederholst

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holst wieder)