wiederholtest

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)

wiederholtest

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holtest wieder)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holtest wieder)