yksityinen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
yksityinen (38) (komparatiivi yksityisempi, superlatiivi yksityisin) (taivutus[luo])
- yhden- tai kahdenkeskinen; läheisten keskinen, ei julkiseksi tarkoitettu
- Tilaisuus on yksityinen.
- sellainen, joka kuuluu yksityishenkilölle tai kaupalliselle yritykselle, vastakohtana valtiolliselle
- Tämä tie on yksityisessä omistuksessa.
- Lähes kaikki bussiliikenne Suomessa on yksityistä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈyksiˌt̪yi̯nen/
- tavutus: yk‧si‧tyi‧nen
Etymologia muokkaa
Johdos sanasta yksi. Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1845.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
- julkinen
- suljettu
- yhteinen
- yksittäinen, yksityistää, yksityisalue, yksityisasia, yksityisomaisuus, yksityisomistus
- yleinen
Johdokset muokkaa
- adverbit: yksityisesti
- substantiivit: yksityisyys
- verbit: yksityistyä, yksityistää
Yhdyssanat muokkaa
yksityisajo, yksityisalue, yksityisasia, yksityisasunto, yksityisauto, yksityiselämä, yksityisetsivä, yksityishenkilö, yksityishuone, yksityiskauppa, yksityiskeskustelu, yksityiskirje, yksityiskirjeenvaihto, yksityiskokoelma, yksityiskone, yksityiskoti, yksityiskoulu, yksityiskäynti, yksityiskäyttö, yksityislentokone, yksityisliike, yksityislääkäri, yksityismaa, yksityismetsä, yksityisoikeus, yksityisomaisuus, yksityisomistus, yksityispotilas, yksityispraktiikka, yksityispuhelu, yksityissairaala, yksityissektori, yksityissihteeri, yksityistalous, yksityistapaus, yksityistie, yksityistilaisuus, yksityistunti, yksityisvastaanotto, yksityisyrittäjä, yksityisyritys
Aiheesta muualla muokkaa
- yksityinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.