Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

yksityinen (38) (komparatiivi yksityisempi, superlatiivi yksityisin) (taivutus[luo])

  1. yhden- tai kahdenkeskinen; läheisten keskinen, ei julkiseksi tarkoitettu
    Tilaisuus on yksityinen.
  2. sellainen, joka kuuluu yksityishenkilölle tai kaupalliselle yritykselle, vastakohtana valtiolliselle
    Tämä tie on yksityisessä omistuksessa.
    Lähes kaikki bussiliikenne Suomessa on yksityistä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈyksiˌt̪yi̯nen/
  • tavutus: yk‧si‧tyi‧nen

Etymologia muokkaa

Johdos sanasta yksi. Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1845.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

yksityisajo, yksityisalue, yksityisasia, yksityisasunto, yksityisauto, yksityiselämä, yksityisetsivä, yksityishenkilö, yksityishuone, yksityiskauppa, yksityiskeskustelu, yksityiskirje, yksityiskirjeenvaihto, yksityiskokoelma, yksityiskone, yksityiskoti, yksityiskoulu, yksityiskäynti, yksityiskäyttö, yksityislentokone, yksityisliike, yksityislääkäri, yksityismaa, yksityismetsä, yksityisoikeus, yksityisomaisuus, yksityisomistus, yksityispotilas, yksityispraktiikka, yksityispuhelu, yksityissairaala, yksityissektori, yksityissihteeri, yksityistalous, yksityistapaus, yksityistie, yksityistilaisuus, yksityistunti, yksityisvastaanotto, yksityisyrittäjä, yksityisyritys

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.