ääninen
 |
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
ääninen (38)
- jonkinlaista ääntä tuottava, erit. yhdyssanan jälkiosana
- oudon ääninen lintu
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈæːninen/
- tavutus: ää‧ni‧nen
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: äänisyys
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- ääninen Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
ääninen (38)
- kovaääninen
- Laiteessa on sisäänrakennettuna pari äänistä.
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ääninen | ääniset |
| genetiivi | äänisen | äänisten äänisien |
| partitiivi | äänistä | äänisiä |
| akkusatiivi | ääninen; äänisen |
ääniset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | äänisessä | äänisissä |
| elatiivi | äänisestä | äänisistä |
| illatiivi | ääniseen | äänisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | äänisellä | äänisillä |
| ablatiivi | ääniseltä | äänisiltä |
| allatiivi | ääniselle | äänisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | äänisenä (äänisnä) |
äänisinä |
| translatiivi | ääniseksi | äänisiksi |
| abessiivi | äänisettä | äänisittä |
| instruktiivi | – | äänisin |
| komitatiivi | – | äänisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | äänise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
äänis- | |