Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

äitelyys (40)

  1. se, että on äitelä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈæi̯t̪elyːs/
  • tavutus: äi‧te‧lyys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi äitelyys äitelyydet
genetiivi äitelyyden äitelyyksien
partitiivi äitelyyttä äitelyyksiä
akkusatiivi äitelyys;
äitelyyden
äitelyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi äitelyydessä äitelyyksissä
elatiivi äitelyydestä äitelyyksistä
illatiivi äitelyyteen äitelyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi äitelyydellä äitelyyksillä
ablatiivi äitelyydeltä äitelyyksiltä
allatiivi äitelyydelle äitelyyksille
muut sijamuodot
essiivi äitelyytenä äitelyyksinä
translatiivi äitelyydeksi äitelyyksiksi
abessiivi äitelyydettä äitelyyksittä
instruktiivi äitelyyksin
komitatiivi äitelyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo äitelyyde-
vahva vartalo äitelyyte-
konsonantti-
vartalo
äitelyyt-

Etymologia muokkaa

sanan äitelä vartalosta äitel- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa