Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

äkeys (40)[1]

  1. se, että on äkeä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈækeys/ tai /ˈækey̯s/
  • tavutus: ä‧ke‧ys / ä‧keys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi äkeys äkeydet
genetiivi äkeyden äkeyksien
partitiivi äkeyttä äkeyksiä
akkusatiivi äkeys;
äkeyden
äkeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi äkeydessä äkeyksissä
elatiivi äkeydestä äkeyksistä
illatiivi äkeyteen äkeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi äkeydellä äkeyksillä
ablatiivi äkeydeltä äkeyksiltä
allatiivi äkeydelle äkeyksille
muut sijamuodot
essiivi äkeytenä äkeyksinä
translatiivi äkeydeksi äkeyksiksi
abessiivi äkeydettä äkeyksittä
instruktiivi äkeyksin
komitatiivi äkeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo äkeyde-
vahva vartalo äkeyte-
konsonantti-
vartalo
äkeyt-

Etymologia muokkaa

sanan äkeä vartalosta äke- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • äkeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40