Substantiivi

muokkaa

äly (1)[1]

  1. kyky ajatella ja selvittää asioiden ja tapahtumien riippuvuussuhteita ja sisäisiä yhteyksiä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈæly/
  • tavutus: ä‧ly

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa
  • Vanha suomen omaperäinen sana, jolla ei vastineita muissa kielissä, paitsi karjalassa
  • Mahdolliset vastineet muissa kielissä:
    • Luulajan saamen huomaamista ja havaitsemista tarkoittava sana
    • Komin vanhassa kielessä ymmärrystä, älyä ja malttia tarkoittava sana

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • äly Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Äly. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1