älyäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaälyäminen (38)
- teonnimi verbistä älytä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | älyäminen | älyämiset |
| genetiivi | älyämisen | älyämisten älyämisien |
| partitiivi | älyämistä | älyämisiä |
| akkusatiivi | älyäminen; älyämisen |
älyämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | älyämisessä | älyämisissä |
| elatiivi | älyämisestä | älyämisistä |
| illatiivi | älyämiseen | älyämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | älyämisellä | älyämisillä |
| ablatiivi | älyämiseltä | älyämisiltä |
| allatiivi | älyämiselle | älyämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | älyämisenä (älyämisnä) |
älyämisinä |
| translatiivi | älyämiseksi | älyämisiksi |
| abessiivi | älyämisettä | älyämisittä |
| instruktiivi | – | älyämisin |
| komitatiivi | – | älyämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | älyämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
älyämis- | |