älykkyys

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

älykkyys (40)[1]

  1. yleinen kognitiivinen kyky, joka sisältää eri osa-alueita, kuten muiden muassa oppimiskyky ja ongelmanratkaisukyky

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈælykːyːs/
  • tavutus: ä‧lyk‧kyys

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi älykkyys älykkyydet
genetiivi älykkyyden älykkyyksien
partitiivi älykkyyttä älykkyyksiä
akkusatiivi älykkyys;
älykkyyden
älykkyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi älykkyydessä älykkyyksissä
elatiivi älykkyydestä älykkyyksistä
illatiivi älykkyyteen älykkyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi älykkyydellä älykkyyksillä
ablatiivi älykkyydeltä älykkyyksiltä
allatiivi älykkyydelle älykkyyksille
muut sijamuodot
essiivi älykkyytenä älykkyyksinä
translatiivi älykkyydeksi älykkyyksiksi
abessiivi älykkyydettä älykkyyksittä
instruktiivi älykkyyksin
komitatiivi älykkyyksine-
+ omistusliite

HuomautuksetMuokkaa

  • Älykkyyden määritelmästä ei ole yksimielisyyttä.

EtymologiaMuokkaa

älykäs + -yys

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

älykkyysikä, älykkyysosamäärä, älykkyystesti

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40