ärjäiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaärjäiseminen (38)
- teonnimi verbistä ärjäistä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ärjäiseminen | ärjäisemiset |
genetiivi | ärjäisemisen | ärjäisemisten ärjäisemisien |
partitiivi | ärjäisemistä | ärjäisemisiä |
akkusatiivi | ärjäiseminen; ärjäisemisen |
ärjäisemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ärjäisemisessä | ärjäisemisissä |
elatiivi | ärjäisemisestä | ärjäisemisistä |
illatiivi | ärjäisemiseen | ärjäisemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ärjäisemisellä | ärjäisemisillä |
ablatiivi | ärjäisemiseltä | ärjäisemisiltä |
allatiivi | ärjäisemiselle | ärjäisemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ärjäisemisenä (ärjäisemisnä) |
ärjäisemisinä |
translatiivi | ärjäisemiseksi | ärjäisemisiksi |
abessiivi | ärjäisemisettä | ärjäisemisittä |
instruktiivi | – | ärjäisemisin |
komitatiivi | – | ärjäisemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ärjäisemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ärjäisemis- |