ärsyke
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (fysiologia) elimistön ulkopuolinen tai sisäinen tekijä, joka saa aikaan tietyn toiminnan (reaktion) tai sen jatkumisen
- Siitepöly nuhan ärsykkeenä. Valoärsyke. Ääniärsyke.
- kiihoke, virike, yllyke
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈærsykeˣ/
- tavutus: är‧sy‧ke
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ärsyke | ärsykkeet |
genetiivi | ärsykkeen | ärsykkeiden ärsykkeitten |
partitiivi | ärsykettä | ärsykkeitä |
akkusatiivi | ärsyke; ärsykkeen |
ärsykkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ärsykkeessä | ärsykkeissä |
elatiivi | ärsykkeestä | ärsykkeistä |
illatiivi | ärsykkeeseen | ärsykkeisiin ärsykkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ärsykkeellä | ärsykkeillä |
ablatiivi | ärsykkeeltä | ärsykkeiltä |
allatiivi | ärsykkeelle | ärsykkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ärsykkeenä | ärsykkeinä |
translatiivi | ärsykkeeksi | ärsykkeiksi |
abessiivi | ärsykkeettä | ärsykkeittä |
instruktiivi | – | ärsykkein |
komitatiivi | – | ärsykkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ärsykkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ärsyket- |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
hermoärsyke, valoärsyke, ärsykekenttä, ärsyketulva
Anagrammit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A