Katso myös: emerge

Ranska

muokkaa

émerge

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä émerger
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä émerger
  3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä émerger
  4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä émerger
  5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä émerger