épingle

Ranska

Substantiivi

épingle f. (monikko épingles [luo])

1. nuppineula; nasta
2. solmioneula
3. (arkikieltä) pieni juttu, vähäarvoinen juttu

Aiheesta muualla

• épingle Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

épingle

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä épingler
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä épingler
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä épingler
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä épingler
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä épingler