Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

örvelö (2)

  1. (arkikieltä) hirviö tai ruma olento
    — — niin sanotuissa efektipläjäys-elokuvissa käytetään tietokoneita luomaan mitä erikoisempia örvelöitä ja maailmoja — — (episodi.fi)

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi örvelö örvelöt
genetiivi örvelön örvelöjen
örvelöiden
örvelöitten
partitiivi örvelöä örvelöitä
örvelöjä
akkusatiivi örvelö;
örvelön
örvelöt
sisäpaikallissijat
inessiivi örvelössä örvelöissä
elatiivi örvelöstä örvelöistä
illatiivi örvelöön örvelöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi örvelöllä örvelöillä
ablatiivi örvelöltä örvelöiltä
allatiivi örvelölle örvelöille
muut sijamuodot
essiivi örvelönä örvelöinä
translatiivi örvelöksi örvelöiksi
abessiivi örvelöttä örvelöittä
instruktiivi örvelöin
komitatiivi örvelöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo örvelö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa