Katso myös: ube

übe

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä üben
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä üben
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä üben
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä üben