Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

übertrete

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä übertreten (’rikkoa (lakia, määräystä)’)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä übertreten (’rikkoa (lakia, määräystä)’)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä übertreten (’rikkoa (lakia, määräystä)’)

Verbi muokkaa

übertrete

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä übertreten (’astua yli’) (sivulauseessa; päälauseessa trete über)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä übertreten (’astua yli’) (sivulauseessa; päälauseessa trete über)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä übertreten (’astua yli’) (sivulauseessa; päälauseessa trete über)