übertrete

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä übertreten (’rikkoa (lakia, määräystä)’)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä übertreten (’rikkoa (lakia, määräystä)’)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä übertreten (’rikkoa (lakia, määräystä)’)

übertrete

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä übertreten (’astua yli’) (sivulauseessa; päälauseessa trete über)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä übertreten (’astua yli’) (sivulauseessa; päälauseessa trete über)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä übertreten (’astua yli’) (sivulauseessa; päälauseessa trete über)