виняток

Ukraina

Substantiivi

ви́няток m. (gen. винятку)

1. poikkeus

   ви́нятки від пра́вила – poikkeukset säännöstä

   без ви́нятку – poikkeuksetta

   за ви́нятком (+ gen.) – paitsi, poikkeuksena (joku t. jokin)

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: винятковий